Muutama viikko sitten olin Tavastialla D.R.E.A.M.G.I.R.L.S:n keikalla. Menin, koska somen uutisvirran mukaan tämä keikka oli parasta, mitä Flow Festivalilla oli ikinäkoskaan tapahtunut. Lisäksi HS:n artikkeli (HS 12.10.2018) loi kuvan kaikkia vanhoja valta- ja räppigenren rakenteita asenteellaan ravistuttelevista mimmeistä. Aina hyvä juttu. Mä poikkeuksetta menetän hermoni joka kerta kun yritän ymmärtää edes sitä yleisesti hyväksi miellettyä suomiräppiä ja lähden kävelemään näiltä keikoilta yleensä noin viidentoista minuutin jälkeen. En pääse sisälle siihen maailmaan ja uhoon ja ranteet auki -meininkiin, mitä nämä artistit (ehkä Tommy Lindgreniä lukuun ottamatta) tämän oman (täysin subjektiivisen) kokemukseni mukaan edustaa. Tältä keikalta odotin siis lähinnä arkea rikkovan skumppaillan viettämistä tyttöjen kanssa.
Siksi koko kokemus olikin täydellinen yllätys. Varmaan ensimmäistä kertaa koskaan tuntui mahdolliselta heittäytyä kokonaisvaltaisesti siihen itselle aikaisemmin vieraaksi jääneeseen maailmaan ja rytmiin ja samalla myös kuunnella, mitä näillä maagisilla naisilla oli sanottavanaan. Adikian Koskematon-kappaleen kertosäe samaan aikaan nauratti ja iski jonnekin syvälle nuoruuden muistojen tunnehermoon: ”Sedät tulee iholle / Ne käy kiinni / Sugadaddy status / Harvey Weinstiini / Sedät käy iholle / Mut niillä leikkaa kiinni”. Mukana oli valtava määrä sitä uhoa, asennetta ja täysillä tekemiseen kanavoitunutta turhautumista, joka ei kuitenkaan ärsyttänyt, vaan loi koko tilaan ainoastaan mielettömästi voimaa.
Tajusin, että osa kaikesta siitä räppivihasta on johtunut puhtaasti siitä, että samaistuminen mihinkään lyriikoihin on ollut aiemmin täysi mahdottomuus niiden itselle vieraan luonteen vuoksi. Breaking news: kieli on väline, jonka avulla jäsentää maailmaa. Myös vaikka niitä rap-lyriikoita.
Kun mä katsoin lavalla riehuvaa ja hermojen kärventymisestä räppäävää SOFAa, ainoa mitä pystyin ajattelemaan, oli että kyllä tämä tästä. Kyllä tämä maailma pelastuu. Kyllä me voidaan oppia ja valistaa ja tarvittaessa taistella sanoilla ja tiedolla ikäviä tyyppejä ja päin helvettiä olevia rakenteita vastaan. Kyllä me saadaan väännettyä niinkin itsestäänselvä asia kuin kehon itsemääräämisoikeus kaikille rautalangasta todeksi. Jos on olemassa tällaisia tyyppejä kuin nuo tuolla lavalla ja me täällä yleisössä, niin eihän siinä edes ole mitään muuta vaihtoehtoa. Tämä tuntui niin mielettömän lohduttavalta, että jouduin tirauttamaan pienet itkut viimeisen kappaleen kohdalla, ihan vain maailman ja siellä elävien ihmisten pelastumisen kunniaksi.
Usein mä koen tuskaa kaikesta siitä, mitä meillä täällä Suomessa ja maailmalla tapahtuu. Moni asia on hyvin, mutta osa taas niin paljon pielessä, että sanat meinaavat loppua kesken. Kaikista turhauttavinta on huomata olevansa sellaisessa ympäristössä, jossa samaa kuraa ja sukupuolittuneisuutta ja piittamattomuutta toisen rajoista toteutetaan aina vain uudestaan ja uudestaan. Ympäristössä, jossa 17-vuotias tyttö voidaan raiskata ja ensimmäinen kysymys on, että no mitä itse teit. Olitko humalassa, sanoitko ihan varmasti tarpeeksi selvästi ei? Ilman että pysähdytään edes miettimään, missä vika perimmiltään on.
Meidän nykyinen raiskauslainsäädäntö on yksi tällainen kipeästi muutosta kaipaava asia. Suomen rikoslaissa raiskauksen määritelmä perustuu ensisijaisesti väkivaltaan tai sen uhkaan. Mikäli tällaista uhkaa ei ole ollut, uhrin tulee käytännössä olla huumattuna, unessa tai muuten toimintakyvyttömässä tilassa, jotta raiskauksen määritelmä täyttyy. Jos siis uhri olisi pystynyt puolustautumaan, mutta ei ole tilanteessa osannut sitä tehdä (tämä muuten koskee noin 70 prosenttia raiskauksen uhreista) ei kyseessä automaattisesti ole raiskaus. Minusta on täysin järjen vastaista, että seksi ilman molempien osapuolten suostumusta olisi mitään muuta kuin raiskaus.
Tiistaina 13.11.2018 Tavastialla esiintyy upeita tyyppejä D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.-kokoonpanosta sekä esimerkiksi Maija Vilkkumaa, Mira Luoti ja se Tommy Lindgren, tietenkin. Tarkoituksena on käyttää koko konsertin tuotto siihen, että Suostumus2018-kansalaiskampanja saa muutettua raiskauslainsäädännön suostumusperusteiseksi. Siltä osin maailma ei nimittäin vielä ole valmis, että sen 17-vuotiaan tytön sijaan tämä raiskaukseen syyllistynyt tyyppi joutuisi vastaamaan kysymykseen ”Suostuiko toinen osapuoli siihen mitä teit? Kysyitkö vai oletitko?
Tule siis mukaan tanssimaan, vaikuttumaan ja vaikuttamaan. Asioihin voi saada muutoksen niin monella tapaa. Marraskuisen tiistai-illan viettäminen keskellä kaiken synkkyyden pois räjäyttävää rakkaudellista voimaantumisartisti-iltaa ei ole varmasti niistä se huonoin.
Maria Jauhiainen
Suostumus2018-kampanjan tukibileet Tavastialla 13.11.2018 klo. 19.00–01.00.
Liput: ovelta 18€. Etukäteen Tiketistä 15€. Tukijalippu 30€.